Puuttuva pala -blogi

Täällä kerromme hankkeemme toiminnasta, keikkalaisista ja työnantajista.

Lue keikkatyöstä ja siitä, kuinka kehitämme parempaa työelämää kaikille. Kirjoittajat ovat hanketoimijoita, asiantuntijoita, työntekijöitä ja työnantajia. Blogin toimituskuntaan kuuluvat Tiina Niskanen (päätoimittaja), Ulla Vehkaperä ja Katja Multanen. Lisäksi blogissamme on vierailevia kirjoittajia.

Opas palkkatulojen vaikutuksista sosiaaliturvaetuuksiin on valmistunut
Kuva opinnäytetyön blogiin

Metropolian sosionomi-opiskelijoiden Hanne Heikkisen, Salla Hotasen ja Liisa Kotiniemen opinnäytetyö ”Töihin lähdössä? Opas palkkatulojen vaikutuksista sosiaaliturvaetuuksiin valmistui lokakuussa 2020. Nimensä mukaisesti opinnäytetyö sisältää opiskelijoiden laatiman oppaan, joka on suunnattu erityisesti työhön haluaville mielenterveyskuntoutujille. Oppaan tarkoitus on tarjota turvaa ja tietoa siitä, miten palkkatulo vaikuttaa sosiaaliturvaetuuksiin. Monella työhön haluavalla on pelko siitä, että palkkatyöhön osallistuminen monimutkaistaa heidän taloudellista tilannettaan.

Oppaassa käsiteltyjä etuuksia ovat:

  • työttömyysturva
  • sairausajan toimeentuloturva
  • eläketurva
  • asumisen tuet
  • opintotuki
  • toimeentulotuki

Opinnäytetyössä on selvitetty etuuksien ansiotulovähennyksiä ja suojaosuuksia eli summaa, jonka henkilö voi ansaita palkkatulona ilman, että tuo tulo vaikuttaa etuuden määrään. Selvittelyssä opinnäytetyön tekijät havaitsivat etuuksien moninaisuuden tämän asian suhteen. Sosiaaliturvaan liittyvä tulkinnallisuus ja etuuksien keskenään erilaiset käytännöt tulivat hyvin näkyviksi selvittelytyön ohessa.

Luottamus siihen, että taloudellinen tilanne ei vaarannu palkkatyön myötä, on tärkeä asia kenelle tahansa. Tällä hetkellä sosiaaliturvajärjestelmä on kuitenkin niin vaikeasti tulkittavat, että se horjuttaa tätä luottamusta. Opinnäytetyönä laadittu opas on oiva väline kiinnittää huomiota etuuksien erityisyyksiin, jotka ovat yksityiskohdissaan usein myös ohjaustyön ammattilaisille vaikeasti ymmärrettäviä. Opas soveltuu käytettäväksi etenkin silloin, kun työmarkkinoille siirtymistä suunnitteleva tarkastelee taloudellista tilannettaan yhdessä esimerkiksi työvalmentajan kanssa. Oppaassa myös todetaan, että usein palkkatulon ja etuuden yhteensovittamista pohtiessa on hyvä olla yhteydessä Kelaan ja varmistaa yksityiskohdat sieltä, koska etuuksiin liittyvä tieto voi muuttua nopeastikin.

Onnistunut keikkatyö edellyttää hyvää vuorovaikutusta keikkatyöntekijän, -työtehtävän ja -työympäristön välillä

Työ- ja toimintakyky ei ole pelkästään henkilöön liittyvä ominaisuus vaan ympäristön ja yksilön välinen vuorovaikutteinen ja tilannesidonnainen kokonaisuus. Se, miten henkilö suoriutuu jostain (työ)tilanteesta, riippuu henkilön, toiminnan (tai työtehtävän) ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta. Työtehtävän ja tekijän yhteensovittamiseksi tarvitsemme siis työntekijän arvioinnin lisäksi myös työtehtävän ja ympäristön arviointia. Olemme kartoittaneet ESKOT ry:n Klubitalojen ja (mahdollisten) keikkatyöpaikkojen työtehtäviä luodaksemme ymmärryksen siitä, millaisia taitoja voidaan harjoitella Klubitalo ympäristössä, millaisia taitoja tarvitaan (mahdollisilla) keikkatyöpaikoilla ja mikä on näiden välinen kuilu. Kyseisen kuilun ylittämiseksi on tarkoitus rakentaa keikkatyöhön valmennuksen askeleet.

Noin 60 Metropolian toimintaterapeuttiopiskelijaa oli mukana arvioimassa työtehtäviä, hyödyntäen toimintaterapian inhimillisen toiminnan malliin perustuvaa AWC-FI:tä, eli työtehtävän ominaispiirteiden arviointimenetelmää. Aiheesta lisää Rehablogissa.

Puuttuva pala- hankkeessa tehtyjen työtehtävien arviointien yhteydessä nousi esille näkökulmia, joita on syytä huomioida keikkatyöhön valmentamisessa. Päällimmäisinä ovat tulevan keikkatyöntekijän vuorovaikutustaitojen tavoitteellinen vahvistaminen tulevaa työkeikkaa huomioiden, sillä onnistunut keikkatyö edellyttää hyvää vuorovaikutusta keikkatyöntekijän, -työtehtävän ja -työympäristön välillä. Muita huomioitavia näkökulmia joita tässä blogissa nostetaan esille ovat keikkatyöntekijän fyysisen ja psyykkisen energian nostaminen sekä valmennusympäristön valinta. Aiheesta lisää Rehablogissa.

Onnistunut keikkatyö edellyttää hyvää vuorovaikutusta keikkatyöntekijän, -työtehtävän ja -työympäristön välillä
Sosiaaliturvan ja työn tekemisen yhdistämisen karikot

Sosiaaliturvauudistukseen on varattu seitsemän vuotta valmisteluaikaa. Vuosien lukumäärä on merkittävä verrattuna esimerkiksi hankkeiden kestoon yleensä. Tämä kertoo siitä, että sosiaaliturvan muuttaminen ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii vuosien ponnistelua.

Sosiaaliturvan monimutkaisuus ei ole tunnistamaton asia. Sosiaaliturvaa kuvataan toistuvasti esimerkiksi tilkkutäkiksi tai viidakoksi. Sosiaaliturvaa on kehitetty vuosien verralla kulloisenkin tarpeen mukaisesti, minkä vuoksi se ei ole yhtenäinen kokonaisuus. Tämä näkyy arkielämässä sosiaaliturvan epäselvyytenä ja voi aiheuttaa epävarmuutta ja byrokratiaa, mikäli elämässä tapahtuu muutoksia.

Osatyökykyisille sosiaaliturvan monimutkaisuus ja vaikea ennakoitavuus voi olla esteenä työn tekemiselle, vaikka halua työhön olisikin. On vaikeaa esimerkiksi ennakoida kuinka paljon on mahdollista tienata ilman, että jo olemassa olevat sosiaaliturvaetuudet pienenevät, katkeavat tai aiheuttavat takaisinperintää. Osatyökykyisen työhön pääsy voikin muistuttaa videopeliä, jossa hänen on työpaikalle päästäkseen selvittävä työn etsimisen lisäksi etuuksien ja palkan yhteensovittamisen haasteista ja siihen liittyvistä paperitöistä ja puheluista.

Puuttuva pala -hankkeessa sosionomiopiskelijat haastattelivat Etelä-Suomen Klubitalojen jäseniä ja henkilökuntaa työstä ja siihen liittyvistä odotuksista ja peloista. Haastatteluissa yhtenä aiheena olivat sosiaaliturvaan liittyvät työn tekemistä haastavat esteet.

Lue lisää sosiaaliturvan ja työn yhdistämisen haasteista osatyökykyisten näkökulmasta

Niinan blogitekstin kuva

Näkökulman vaihtamisella eroon ennakkoluuloista?

Jeesaa ennakkoluulot pois! Tällä otsikolla pidimme työpajan Metropolian tulevaisuusareenassa 23.9.20. Selitysosana otsikossa oli meille jo tuttu kysymyksenasettelu: Miten osatyökykyinen voi tehdä keikkaa avoimilla työmarkkinoilla? Pohjustimme työskentelyä muutamalla tarinalla, anonyymillä mutta todellisella, joissa ennakkoluuloilla näyttää olevan merkitystä. Tarinoissa työssä eteen tuleviin tilanteisiin reagoitiin joko työnantajan, työyhteisön tai työntekijän näkökulmasta. Ennalta-arvattavasti (ennakkoluuloko?) sama tilanne tulkittiin tarinoissa hyvin eri tavoin. Ja reaktiomme, sanat ja teot, kulkevat tietysti tätä oman tulkintakehyksen viitoittamaa polkua.

Usutimme työpajassa ryhmät pohtimaan, miten näkökulman vaihtaminen voisi muuttaa työpaikalla syntynyttä hankalaa tilannetta. Päästiinkö toisesta vinkkelistä katsomalla parempaan lopputulokseen? Oivalluksia syntyi! Pelko, että uusi tiimin jäsen loukkaantuu palautteesta, koska hän on erilainen, voi hälvetä ihan vain ajattelemalla itsensä uuden tulijan saappaisiin. Strategiassa ja yrityksen johdolle uusi asia voi olla selkeä ja tietoinen valinta, mutta jos tekijätiimi ei tiedä päätöksien perusteista riittävästi tai allekirjoita samoja arvoja, uuden tiimiläisen mukaanotto tai vaikka uuden prosessin käyttöönotto töksähtelee. Entä mikä työstä tekee tehokasta: voiko tuottavuus parantua, kun annetaan erilaisuuksien täydentää toisiaan ja monimuotoisuuden tuoda rentoutta ja luovuutta tekemiseen?

Vaikka pohdinta-aika oli lyhyt eikä tekniikkakaan ollut täysin puolellamme, voi mielestämme aivoriihen perusteella sanoa, että näkökulman vaihtaminen on varteenotettava työkalu ennakkoluulojen purkamisessa. Työelämässä eteen tulee tilanne poikineen, jossa kannattaa pysähtyä tietoisesti miettimään, millaista asennetta, osaamista tai tukea nyt tarvitaan. Kun työpaikan arkisia tilanteita prosesseineen, aikatauluineen ja ihmissuhteineen katsotaan eri kulmista, läpileikkaavasti, voidaanko paremmin nähdä miten erilaisia tulkinnat voivat olla? Ja kun erilaisuuden tunnistaa, on helpompi lähestyä tilannetta rakentavasti, korvat ja mieli avoinna. Toisen erilaisuus voi olla ihan vain omassa päässä tai yksittäisen elementin tarkastelu aidosti kokonaisuuden osana voi muuttaa koko toimintaa sujuvammaksi.

Uusi, tasa-arvoisempi ja entistä ehompi työelämä voi Dosentti Arto O. Salosta mukaellen löytyä kohtuullisuuden, kohtaamisen ja kokonaisvaltaisuuden kolmiyhteydestä!

Puuttuva Palan Niina Pietilä ja Katja Multanen

Osallistava Koronakevät

Varoitus tässä blogissa emme surkuttele poikkeusoloja! Lukeminen omalla vastuulla eteenpäin 😊

Koronakevät. Sen me kaikki tiedämme miten se iski, joten ei siitä sen enempää. Projektityöntekijänä alkoi uusi aikakausi keikkatyömallin rakentamisessa maaliskuun puolessa välissä. Ensimmäisen sohvalla vietetyn työpäivän jälkeen suuntasin Ikeaan ja drive-in kaistalta hain työtuolin matkaani. Seuraavan päivän koulutuksen lomassa kasassa tuolin, ja samalla työpisteeni numero 1 rakentui keittiöön. Tästä keittiön ikkunasta on katseltu milloin lumisadetta, milloin vesisadetta, räntää, aurinkoista sekä jopa myös ukkosta. Kaikki vuodenajat on koettu kolmen kuukauden aikana.

Alussa oli jo selvää, että hankkeen tekeminen ei suinkaan lopu, vaan enemmänkin laajenee ja monipuolistuu. Seuratessamme e-Klubitalojen rakentumista ja ihailessamme me-henkeä teimme taustatyötä: siirsimme sovittuja työpajoja syksyyn ja verkkoon, ehdimme tehdä raportoinnit sekä alkaa kehitellä uutta. Aikaa on vietetty etätyövälineissä kuten Teamsissa aika paljon.

Mutta mahtavaahan se on ollut. Aiemmin, kun viikottainen työaika teki tiukkaa taloilla vierailun kautta, niin nyt kolmen kuukauden aikana olen vieraillut kaikilla taloillamme useamman kerran! Kerrankin matka ei ole rasite! Lisäksi tuntuu, että koko yhteisö on lähempänä, ja päivittäiset livevideot ovat olleet mahtavia! Siis mitä ideanikkareita Klubitalojen porukoista löytyy ja mitä tunteita täällä etätyöpisteillä on koettu. Työpiste 2 muuten rakentui makkariin ja työpiste 3 terassille, joten henkisen matkan lisäksi Klubitalolle matkustin myös työpisteiden välillä. Klubikoira Maisan kanssa olimme saman (sohvalla vietetyn) päivän aikana Imatralla, Lahdessa ja Helsingissä. Huh, me ollaan tehokkaita!

Mitä se projektityöntekijän arki on? (paitsi lounaskuvien postausta). No sosiaalista mediaa paljon. Ainakin kun @puuttuvapalahanke Instagramia selaa, niin sisältöä löytyy. Arkista ahertamista etätyöpisteellä, viestinnän suunnittelua, muistilappuja Live-esiintymisiin, osallisuuspeli opiskelijoiden toimesta, Vapputervehdyksiä, eläinystäviä, arviointityöpajoja… Kaikkea mitä normaalistikin tehtäisiin. Lisäksi olemme tehneet Kykyviisarikyselyjä ja Work Pilots profiileja etäyhteyksin, suunnitelleet hissipuheita (eli oman osaamisen sanoittamista tiiviissä muodossa), on tehty keikkaa netissä (blogikirjoituksia), sometettu ja somettu, ja kaikista tärkeintä: Oltu läsnä ja jäsentemme saatavilla.

Kesä tulee ja toiminta ei suinkaan hiljene. Talot ovat siirtyneet Hybridimalliin, eli etä- ja lähityöskentelyyn. Puuttuva Pala-hankkeessa teemme edelleen etänä, eli pääsen kesälläkin vierailemaan kaikilla taloilla! Kohti keikkaa keskiviikot starttaavat 17.6. alkaen ja ovat 15.7. saakka. Keskiviikkoisin klo 15-17 välillä voit tulla tekemään Kykyviisarin tai suunnittelemaan hissipuhetta. Linkit löytyvät kaikille e-Klubitaloille jaetusta mainoksesta. Tervetuloa jutustelemaan! Paikalla ovat keskiviikkoisin Heidi ja harjoittelijamme Jaana. Keskiviikkona 24.7. pelataan Kuntaliiton osallisuuspeliä Teamsissa, josta tarkemmin seuraavassa. Heidin työpiste muuttuu liikkuvaksi työpisteeksi, joten peliä pelataan mitä erilaisimmissa paikoissa. Keksitkö kaikista uniikeimman paikan missä voit osallisuuspeliin tulla mukaan? 😉

Osallisuuspeli on tärkeä osallisuuden mittari. Kuntaliiton kehittämällä pelillä voidaan pohtia yhdessä osallisuuden muotoja. Peliä pelattiin ensimmäisen kerran opiskelijoiden johdolla Teamsilla ja nyt peli uusitaan. Mukaan saa tulla kuka vain: olitpa jäsen tai työvalmentaja. Osallisuus on meidän kaikkien asia. 

Kevät 2020 jää muistoihimme varmasti aina. Omaan työni sain valtavasti uutta puhtia ja opin paljon uusia tietoteknisiä juttuja tämän kevään aikana, ja niistä on hyötyä tulevaisuudessa varmasti. Opinnotkin aikaistuivat, kun ryhmätöiden tekeminen oli helpompaa uusien välineiden kautta. Kokemukset ovat olleet opettavaisia, mutta olen kiitollinen kaikesta. Tätä kirjoittaessani olen suuntaamassa toiseksi viimeiselle koulutuskerralle omassa kokemusasiantuntijakoulutuksessani (olenhan projektityöntekijä/kokemusasiantuntija). Ensi viikolla saamme todistukset, josta toivottavasti saan kuvan. Oman elämän asiat eivät salli viimeiselle kerralle osallistumista, mutta saan hienon muiston ja sen todistuksen. Se on elämää, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Koronakevät 2020 opetti meille ehkä hetkessä elämisen taidon, kun kirjaimellisesti huomasimme yhden yön aikana kaiken muuttuneen. Se myös opetti sopeutumiskykyä, ja sitä kuinka hienosti yhteisömme tukee toinen toisiaan, ja miten ihanaa onkaan taas livenä kohdata. Sinnikkyydellä selvisimme kesään asti, ja olemme tuhansia kokemuksia rikkaampana. Osasin arvella tammikuussa kokemusasiantuntijakoulutusta aloittaessani, että millainen matka tuo koulutus tulisi olemaan, mutta en osannut todellakaan miettiä millainen siitä oikeasti tuli. Sen vuoksi ensi viikolla saamani todistus tulee olemaan osoitus siitä, että riittävällä tuella ja omilla vahvuuksilla asioista selviää, jopa poikkeusloissa. Ja sitähän meidän Klubitalot ovat. Poikkeuksellisen ihania!

<3: projektityöntekijä Heidi

Puuttuva pala -hankkeen järjestämä ”Kohti keikkaa työryhmä” Lahden Klubitalolla keväällä 2020

Tämä on ”pieni juttu”, mutta osittain kriittinenkin, erään osallistuneen jäsenen näkökulmasta. Vielä ”pienempi juttu” löytyy Lahden Klubitalon lehdestä 3/2020.

Tänä keväänä saimme osallistua Lahden Klubitalolla Kohti keikkaa työryhmään. Kohderyhmänä oli Klubitalon jäsenet, joilla oli pieni kutina ryhtyä tekemään keikkatyötä. Halukkaita löytyi ainakin kuusi jäsentä. Yksi meistä ei kuitenkaan päässyt enää toiselle kerralle. Projektityöntekijä Heidi Kokkonen (kokemusasiantuntijakin) kävi esittelemässä ryhmää jo aiemmin keväällä. Sovimme alun perin päiviksi 2., 6. ja 17.3. kolme tuntia kerrallaan, mutta viimeinen kerta siirrettiin aluksi 19.3. pidettäväksi ja sen jälkeen se peruttiin kokonaan. Sääli, sillä läpikäytävää materiaalia olisi ollut hyvinkin kolmeksi kerraksi. Ainakin viimeiselle kerralle suunniteltu minuutin mittainen itsensä myyvä ”hissipuhe” jäi pitämättä.

Kun ensimmäisen kerran aluksi näin ryhmähuoneemme pöydällä kymmeniä lappuja, hyökkäsin heti sisälle, koska arvelin, että saamme valita lapuista jotakin itselle sopivaa. Alkujännittäminen katosi saman tien, sillä lappujen avulla on matala kynnys aloittaa kommunikointi muiden ryhmäläisten kanssa ja vähän herätellä itseään hieromalla aivonystyröitä. Lapuissa oli ominaisuuksia, kuten herkkä, luova, musikaalinen, rehellinen, ujo tms. Olin jo etukäteen ollut niin innostunut ryhmästä, että olin jo edellisenä päivänä täyttänyt Tuetun keikkatyön malli -esitteen. Olisin halunnut, että sitäkin lappua olisimme käyneet yhdessä läpi. Nyt ryhmässä annoin jo vieruskaverillekin ominaisuuslapun, mutta ehkä se olisi tullut kaikille ajankohtaiseksi myöhemmin.

Iso osuus ryhmässämme niin fyysisesti kuin sielullisestikin oli A3:n kokoinen puu, jonka puolessa välissä oli maanpinta, alhaalla juuret, ylhäällä runko ja latva. Saimme liimailla kuvaan aluksi juuripuolelle sanomalehdistä kuvia ja tekstejä, jotka kuvaisivat vaikka omia vahvuuksia. Olisin toivonut, että kaikki osallistujat olisivat jaksaneet keskittyä tarkemmin ohjeisiin. Aluksi oli siis tarkoitus tehdä vain juuristoon liittyviä tehtäviä. Toisella kerralla liimasimme puuhun maanpinnalle tätä päivää ja latvoihin tulevaisuuden tavoitteita. Askarteleminen oli kivaa näin isosta raavaasta miehestäkin.

Yhtenä tehtävänä oli vuorokausikello. Siihen merkitsimme kokonaisen normivuorokauden kellonaikoineen ja tapahtumineen. Minulle jäi hieman epäselväksi mikä olikaan vuorokausikellon tarkoitus. Tällä kertaa en itse jaksanut keskittyä ohjeisiin. Mutta kivaa oli!

Yksi tehtävä herätti kuitenkin paljon innostusta (ainakin minulle). Kirjoitimme kirjeen itsellemme, jonka saisimme lukea vasta puolen vuoden kuluttua. Kirjeeseen tuli laittaa arvioita, mitkä asiat olisivat ajankohtaisia puolen vuoden päästä itsellä tai ihan mitä tahansa. Kirjeeseen sai laittaa ainakin vielä ominaisuuslappujakin.

Eräs tehtävä oli, että saimme myös valita valokuvan tai kaksi, mitkä kuvaisivat henkilön sen hetkistä mahdollista työssäolotilaansa. Valokuvia valittiin kumpanakin päivänä. Kotitehtäväksi ensimmäisen kerran jälkeen saimme ”Isoin unelmani”- tehtävän, johon kirjoitettiin alareunaan arvot, joihin unelmani perustuu. Välissä oli kyvyt, sitoumukset ja ideat. Ylimmäiseksi tuli isoin unelmani. Itselläni yksi suurista unelmistani on olla tyytyväinen siinä mitä teen. Kotitehtävää ei kuitenkaan juuri käyty läpi toisella kerralla.

Toisella kerralla vuorokausikellon sijaan täytimme etäisyysmittaria. Etäisyysmittari eli kuinka kaukana henkilöstä on eri paikat ja ihmiset. Ympyrän kehän keskipisteenä oli oma koti tai muu keskeinen tukikohta. Tehtävä oli mielenkiintoinen ja hauska. Se auttoi hahmottamaan omaa verkostoa.

Eräs paperi, jonka saimme, oli Tehtävägalleria: ”Asiat, joita sinun tulisi tehdä, jotta tavoitteestasi tulee totta, mutta et ole vielä saanut aikaiseksi. Pyydä tutuilta palautetta. Aseta itsellesi palkintoja, kun välitavoitteita on suoritettu. Viikon inspiraatiolista eli ideoita, joiden avulla saat tekemisen tuntumaan hauskalta.” Tehtävän tekeminen jäi tehtäväksi omalla vapaa-ajallaan. Sinänsä kehittävä tehtävä. Ihmisiltä pyydetään palautetta ja päivämäärä, milloin he voivat kertoa edistymisestäsi.

Saimme myös tunneilla liikuntaa. Meidät komennettiin ylös ja kävelemään, jolloin aluksi ei saisi edes katsoa vastaantulevaa, toiseksi hieman vilkaista ja viimeiseksi sanoa oma nimensä kohdatessa. Tämä harjoitus aktivoi hieman sosiaalisuutta.

Yhdessä paperissa, jonka saimme, oli 40 kykyä, taitoa ja luonteenpiirrettä. Tehtävä oli merkitä rastilla kyvyt ja taidot mitä sinulla jo on sekä ympyrällä ne, joita haluaisit sinulla olevan. 40 ominaisuutta esim. ahkera, rohkea ja määrätietoinen yms. (x tunteellinen).

Pohdintaa:

Materiaalia olisi ollut vaikka toisenkin kurssin pitämiseen, menimme niin vauhdilla eteenpäin. Mutta toisaalta ei ehtinyt pitkästyä ja kun kotitehtäviä ei paljoa käsitelty, niin jokainen sai osallistua ryhmään omien voimavarojensa mukaan. Ryhmän vetäjä oli innostava ja huomasimme, että hän oli itsekin tosi innostunut vetämään juuri meille ja meidän maailmaamme sopivaa ryhmää. Oli harmi, etten päässyt kertomaan hissipuhettani viimeisellä tapaamiskerralla. Olisinko liittänyt siihen toteamukseni, että olisin ollut valmis tekemään lumitöitä myös juhannuksena.

Itselleni tuli itsevarmempi olo ryhmän jälkeen. Koin onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä ryhmän aikana.

Kirjoitti Antti P.

Tuettu keikkatyö – joustavaa, helppoa, eettistä, hyödyllistä, taloudellisesti kannattavaa ja riskitöntä?

Metropolian Myllypuron kampuksella oli 16.1.2020 Tuetun keikkatyön mallia työstämässä yhteensä 43 ammattilaista – upeaa, aktiiviset kumppanit! Iltapäivä toi hankkeen työpöydälle todella paljon ideoita, jo hyväksi havaittuja tai keskeneräisiä, mutta ehkä potentiaalisia. Taas ollaan pikkuisen viisaampia, kiitos kun tulitte ja jaoitte. 

Tuetun keikkatyön mallin yhteiskehittäminen aloitettiin menemällä suoraan asiaan. Tammikuun työpajan otsikko oli ”Miten keikkojen välittäminen ja mätsääminen olisi sujuvaa ja joustavaa”. Aiheeseen meidät johdatti WorkPilots Oy:n Annu Kiiski

WorkPilots tarjoaa kysymykseen yhden toimivan vastauksen, keikkatyöalustan, joka on yrityksille matalan kynnyksen mahdollisuus tarjota lyhyitä työkeikkoja. Tavoitteena on antaa turvallisesti ja helposti mahdollisuus nuorelle tai osatyökykyiselle tekijälle. Ajatus, että yksikin keikka voi muuttaa elämän, ei tunnu työpajan kokeneessa kehittäjäporukassa yhtään liialliselta.

Annu Kiisken, WorkPilots, alustuksen jälkeen työstimme tuetun ja turvallisen keikkatyön mallia viidessä pienemmässä ryhmässä. Kukin ryhmä lähestyi asiaa oman näkökulman tai teeman kautta. 

Joustavuuden ja helppouden vaatimus pisti miettimään mm. tuen tarpeen yksilöllisyyttä ja perehdyttämisen monia tapoja. Miten työnantaja voisi helposti ja joustavasti tilata työntekijän ja työtehtävä tulisi hoidettua ilman suurempia ongelmia? Voisiko opiskelijoita ja kokemustoimijoita olla mukaan keikkojen etsinnässä tai voisivatko he tehdä keikoilla tarvittavaa valmennusta? 

Eettisyys puhuttaa keikkatyön yhteydessä. Missä vaiheessa keikkatyö ei ole enää kestävä ratkaisu?   Keikkailu sallii sekä työntekijän että työn tarjoajan kokeilla yhteistyötä sitoutumatta ja turvallisesti tiettyyn rajaan saakka. Päällimmäiseksi tästä teemasta jäi yhteinen ymmärrys, että työn tarjoajan ja työntekijän yhteistyön muodostuessa säännölliseksi, tulee tehdä osa-aikainen työsopimus osapuolten kesken.

Hyöty-näkökulma kirvoitti paljon keskustelua, joka useammassa kohdassa kiertyi kohti taloudellista kannattavuutta. Yhden keikan taloudellinen merkitys ei ole suuri, mutta hyöty siitä, että  pärjää ja pystyy töihin, voi olla merkityksellistä ja voimauttavaa. Työpajaan osallistuvilla oli kerrottavana useita esimerkkejä. Osatyökykyisen työllistämisen tärkeys ja merkitys on yhteiskunnan tasolla jo tunnistettu ja tähän on nykyisessä hallitusohjemassa kiinnitetty myös huomiota. Kuluttajat ja tulevaisuuden työntekijät ovat myös yhä valveutuneempia. Vastuulliselle ja monimuotoisuutta edistävälle työnantajalle tarjolla olisi osatyökykyisissä  motivoitunutta työvoimaa. On todettu, että moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen panostaminen työpaikoilla, tuottaa kaikilla työntekijöille työhyvinvointia ja sitä kautta luovuutta ja työhön sitoutumista.  

Taloudellinen kannattavuus  on tuetussa keikkatyössä moniulotteinen asia. Tuettu keikkatyö vaatii resursseja ja välityömarkkinoilla toimivat tietävät, että osatyökykyinen henkilö voi tarvita paljon tukea sekä ennen työn aloittamista että työn aikana. Tukea pitäisi olla tarjolla helposti ja selkeästi, sekä työn potentiaaliselle tarjoajalle että tekijälle. Onko tuetun keikkatyön tekemisestä mahdollista rakentaa taloudellisesti kannattavaa toimintaa? Ja miten se lasketaan?

Riskit -teema tuotti työpajassa eniten näkökulmia ja materiaalia jatkotyöstöön – ja hyvä niin! Riskit otetaan haltuun vain tiedostamalla ja käsittelemällä niitä.  Riskeinä nostettiin esiin digitaidot, joiden puutteet voivat estää työnvälitysalustan kautta keikkailun. Ennakkoluulot voivat myös estää keikan onnistumisen. Onko hyväksyttävää keikkailla tai tarjota keikkaa tukea tarvitsevalle?  Ymmärretäänkö työpaikoilla osatyökykyisyyttä? Sosiaaliturvaan liittyy useita epäselviä asioita ja riskejä. Työkorvausmuotoinen palkkio ei kerrytä eläkettä ja toisaalta eläkkeensaajan asumistuen menettäminen lyhyiden, mutta säännöllisten, keikkojen vuoksi on yksi huomioitavista riskeistä.

Seuraavissa työpajoissa pureudutaan työnantajien näkökulmiin. Tervetuloa!

Työpajat syksyllä 2020: https://puuttuvapala.metropolia.fi/tapahtumat/ 

Jos haluat mukaan Puuttuva Palan ja WorkPilotsin Tuetun keikkatyön ryhmään, kokeilemaan keikkatyötä työn tarjoajana tai tekijänä, se käy helposti. 

Otathan yhteyttä:

Katja Multanen, Puuttuva Pala -hankkeen projektivastaava Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry:ssä. katja.multanen@eskot.org, p. 040 163 4399. 

Työpajassa yhtenä teeman oli keikkatyön eettisyys.

Kohti Keikkaa!

Klubitalolla on kyllä totuttu kursseihin ja valmennuksiin jos jonkinlaisiin, mutta ihan erityistä jännitystä oli ilmassa, kun aloittelimme ensimmäistä Kohti Keikkatyötä -valmennusryhmän tapaamista. Saimme valmentajiksi tähän pilottiryhmään kaksi toimintaterapeuttiopiskelijaa Metropolia ammattikorkeakoulusta, Riina Hietaniemien ja Helka Kantolan. Annoimme vetäjille aika vapaat kädet tehdä oman näköisensä valmennuspaketti – mitä nyt vähän myllytimme etukäteen hankkeen tavoitteista ja kansainvälisen Klubitalomallin periaatteista. Tietenkin kerroimme myös Klubitalojen siirtymätyö-mallista, jossa tuki on kaiken aikaa läsnä niin työntekijälle kuin työnantajalle.

Työn merkitys minulle

Olimme mainostaneet tätä ensimmäistä valmennusta vain Itä-Helsingin Klubitalolla, ajatellen, että käytännön järjestelyt naapurissa sijaitsevan Metropolian kanssa ovat näin mahdollisimman helpot. Mitään pääsyvaatimuksia ei ollut, 8 nopeinta keikkatyöstä kiinnostunutta Klubitalon jäsentä pääsi mukaan ja lista tuli helposti täyteen. Ensimmäisellä kerralla kaikki eivät päässeet paikalle, mutta tunnelma vain tiivistyi pienessä porukassa. Jokaisen omia vahvuuksia pohdittiin mm. MIELI ry:n vahvuuskorttien avulla. Työhön liittyviä toiveita, kysymyksiä ja jännityksiä kirjattiin omiin kansioihin ja myös jaettiin toisille keskustelussa. Luovuutta ruokittiin materiaaleilla ja väreillä, hedelmäasetelmillakin. Itse asiassa valmentajat olivat varustaneet ja koristaneet perustylsän neukkarin niin houkuttelevaksi, että kahvitauolla ovensuuhun muodostui ruuhkaa uteliaista kurkkijoista.

Minun voimavarani

Toisella valmennuskerralla ryhmä oli jo täysi, pari uutta osallistujaa tuli estyneiden tilalle – koska viidakkorumpu! Ryhmässä työstettiin viimeksi tunnistettujen omien vahvuuksien lisäämistä, mutta pohdittiin myös arjen ajankäyttöä ja oman elämän merkityksellisiä asioita. Monessa ryhmässä mukana ollut klubitalolainen kertoi myöhemmin, että tuntui kuin porukassa olisi tullut ”kummallisesti rohkeammaksi”. Ilmapiiri oli erityisen hyväksyvä ja innostava, hiljaisemmatkin pohtijat jakoivat ajatuksiaan. Omien työelämäkokemusten lisäksi päästiin jo miettimään tavoitteita, arjessa ja työssä. Mikä se keikka sitten voisi olla minun kohdallani? Mitä osaan, mitä pitäisi harjoitella lisää.

Minun toimintaympäristöni

Kolmannella valmennuskerralla keskeisenä pohdinnan aiheena oli toimintaympäristö: ne paikat, joissa itse kukin liikkuu arjessa, myös ne harvemmin vierailtavat, merkitykselliset paikat. Mielikuvia ja tunnelmia yhdistettiin käytäntöön ja käytiin läpi miten, minä aikoina, millä kulkuvälineillä näihin eri paikkoihin kuljetaan. Keikkatyö tarkoittaa ehkä joka kerta uutta matkaa ja paikkaa, uusien työkavereiden, välineiden ja työtapojen lisäksi. Uuden jännittämistä voi lieventää mielikuvittelemalla ja suunnittelemalla reitti tai keskustelun avaus etukäteen. Uudenlaiseen ympäristöön päästiin tässä kohtaa kätevästi tutustumaan: Metropolian uudenkarhea Myllypuron kampus on mielikuvitusta ruokkiva, näkemisen arvoinen tornirykelmä. Ja passasi siellä kahvitellakin, porukalla. 

Kohti Keikkatyötä -ryhmäläisten palaute oli melkein nolostuttavan positiivista: uutta intoa ja suunnitelmia, motivaatiota työhön. Maine kiirii ja mallia soveltaen ja hioen uudet valmennusryhmät starttaavat tammikuussa ainakin Itä-Helsingin, Helsingin ja Nurmijärven Klubitaloilla. Hämmästellessämme, mihin kultasuoneen valmentajat osuivatkaan ryhmää suunnitellessaan, kuulimme, että taika johtui vain osallistujista! No, emme toki väitä vastaan siinäkään.

Puuttuva Pala -hankkeessa tutkimme ja kokeilemme, millainen tuki auttaa osatyökykyistä keikkatyömaailmassa. Kohti Keikkatyötä -ryhmävalmennus antoi vihiä siitä, että ennakko-oletusten pöllyyttäminen ja yksilöllisten vahvuuksien etsintä kannattavat. Selvitämme myös, millaisesta valmennuksesta työyhteisö hyötyy, kun porukkaan tulee keikkatyöntekijä tai sijainen – pätevä ja työkykyinen, mutta ehkä joustoa ja tukea kaipaava. Uskomme, että totuttuja työmalleja pöyhimällä ja erilaisia osaajia sekoittamalla syntyvät huomisen halutuimmat tiimit. 

Teksti: Heidi Kokkonen ja Katja Multanen
Kuvat: Heidi Kokkonen


Kirjoittajat ovat Puuttuva Pala -hankkeen projektityöntekijöitä Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry:ssä.

Ps. Jos keikkatyö kiinnostaa tai jos tarvitset valmentautunutta osaajaa – tai vain omalle tiimille uutta virtaa – kysy vain! Me räätälöimme valmennusta ja tukea ennen keikkaa ja keikalla, muotoilemme työtä työpaikalla: katja.multanen@eskot.org tai 040 163 4399

Riina Hietaniemi ja Helka Kantola valmensivat Kohti Keikkatyötä -ryhmää.
Yhteisöt ja ihmiset kohtasivat Puuttuva pala -hankkeen HYVÄÄ TYÖTÄ -juhlaseminaarissa
Jennie Nyman, Heidi Kokkonen, Tarja Nykänen, Katja Multanen ja Ulla Vehkaperä kiittelivät HYVÄÄ TYÖTÄ! -seminaarin esiintyjiä ja yleisöä mukavasta yhdessäolosta. Kuva: Hanna Seitavuopio.

Puuttuva pala -hankkeen HYVÄÄ TYÖTÄ -juhlaseminaari keräsi lähemmäs sata ihmistä Metropolian Myllypuron kampuksen upouusiin tiloihin. Viime hetkellä valoisaan aulaan, pyöreiden ruokapöytien ympärille vaihtunut seminaaripaikka oli mitä oivallisin pysäyttämään muitakin talossa liikkuvia asian äärelle. Kirkkaankeltainen lava ja sitä reunustava viherseinä kuvastivat hankkeen sanomaan liittyviä innovatiivisuutta, uusia mahdollisuuksia ja intoa. 

Helsingin kaupungin apulaispormestari Sanna Vesikansa tervehti juhlaväkeä. Kuva: Hanna Seitavuopio.

Tilaisuudessa kuultiin eri ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden näkemyksiä siitä, mitä osatyökykyisten työllistymisessä on tärkeä huomioida ja minkälaisilla konkreettisilla tavoilla mahdollisia haasteita voidaan ylittää. Päällimmäisenä jokaisen työntekijän puheesta kuuluivat kiitollisuus mahdollisuudesta tasaveroiseen työhön sekä into saada tehdä kykyjä ja toiveitaan vastaavaa työtä.

Sani Valoranta ja Sampo Riskilä kertoivat, kuinka Kukunorin Mental Beauty Records -hanke voimautti mukana olijoita. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Tarinoita oli hieno kuunnella. Niistä välittyi paitsi kyseisen henkilön oma sinnikkyys ja tahto myös yhteistyötahojen tärkeä rooli. Vain osatyökykyisten mahdollisuuksiin työmarkkinoilla liittyvällä asenteenmuokkaustyöllä sekä eri tahojen yhteistyöllä ja vuorovaikutuksella voidaan edistää toivomaamme kehitystä. 

Lähes sata ihmistä kokoontui juhlimaan ja tapaamaan toisiaan, kun ESKOT ry:n Itä-Helsingin Klubitalo täytti 10 vuotta. Kuva: Minna Kilpeläinen.

Tilaisuus oli selkeästi suunniteltu, ja ilmapiiri ja tunnelma oli koko ajan rento. Juhlaseminaari jatkui keväällä 10 vuotta täyttäneen Itä-Helsingin Klubitalon tiloissa kakkukahveilla ja musiikkiesityksellä. Puheensorinasta päätellen ihmiset nauttivat toistensa kohtaamisesta, mikä ehkä olikin yksi päivän kantavia tavoitteita. 

Juhlissa oli leppoisa ja lämmin tunnelma. Kuva: Hanna Seitavuopio.

Teksti: Hanna Seitavuopio

Katso lisää kuvia juhlan tunnelmista facebookista.

Keikkatyön mahdollisuudet ja uhat keikkatyöntekijälle
Emma Heikkinen, Pia Vaajakallio ja Job´d:in koordinaattori Sami Komppula innostuivat kehittämistyöpajan kysymyksistä. Projektipäällikkö Ulla Vehkaperä (selin oikealla) tarinoi keikkatyön arjen pienistä tilanteista.

Mitkä tekijät estävät osatyökykyistä tekemään keikkatyötä? Entä mitkä asiat puolestaan mahdollistavat sen? Näitä kysymyksiä pohdittiin Puuttuva pala -hankkeen ensimmäisessä kehittämistyöpajassa 25.10.2019. Osanottajajoukossa oli edustajia työntekijöistä, työnantajista, sosiaali- ja terveysalalta, järjestöistä, keikkatyön välittäjistä sekä oppilaitoksesta. Aihetta käsitteleviin ryhmäkeskusteluihin virityttiin kuuntelemalla Sami Komppulan kuvausta Job´D -mallista. Tänä vuonna työelämä-hanke on tarjonnut jo satoja ns. piilotyöpaikkoja tai täysin uusia ideoita maahanmuuttajanuorille.

Projektipäällikkö Ulla Vehkaperä (oik.) iloitsee, kuinka paljon ajatuksia saatiin kokoon lyhyessä ajassa. Kokemusasiantuntija Heidi Kokkonen (vas.) esitteli keikkatyöntekijän näkökulmaa.

Jaksaminen, osaaminen ja työyhteisön suhtautuminen mietityttivät

Osatyökykyisen työntekijän näkökulmasta oma vointi on usein se, joka voi estää keikkatyön tekemisen. Kysymykset omasta jaksamisesta ja sen riittämisestä herättävät epävarmuutta. Onnistuuko keikkatyön yhdistäminen omaan arkeen, mitä osaamista työ edellyttää ja mitä työpaikalla odotetaan keikkatyöntekijältä ovat yleisiä kysymyksiä.  

Asia, joka montaa keikkatyöstä kiinnostunutta mietityttää, on se, millä tavalla keikkatyöpaikan muut työntekijät häneen suhtautuvat. Onko keikkatyöhön menijän mahdollisuus saapua työhön omana itsenään vai odotetaanko häneltä jo ensimmäisellä kerralla työn täydellistä hallintaa?

Sosiaalialan lehtori Niina Pietilä keräsi listaa asioista, mitkä palvelujärjestelmässä edistävät tai estävät osatyökykyisen henkilön keikkatyön tekemistä.

Onko työ vaivan väärti?

Yksi keikkatyötä estävä tekijä on epätietoisuus siitä, miten työstä saatu palkka vaikuttaa jo saataviin etuuksiin. Työntekijän tulisi jo ennen työn vastaanottamista ennakoida palkan vaikutuksia esimerkiksi eläkkeeseen ja asumistukeen. Muutoin jälkiseuraamuksena voi olla monimutkainen ja uuvuttava selvittelyprosessi ja mahdollisesti myös taloudelliset vaikeudet.Joskus keikkatyön esteenä voivat olla konkreettiset tekijät kuten työpaikan ja kodin välinen välimatka. Matka voi olla pitkä kilometreissä tai se voi olla hankalien liikenneyhteyksien päässä niin, että muutaman tunnin keikkatyö vaatii monen kulkuvälineen käyttöä, minkä vuoksi matkustamiseen kuluu pidempi aika kuin itse työn tekemiseen.

Keskustelu keikkatyöntekijän näkökulmasta kävi vilkkaana.

Työ tekee näkyväksi

Epävarmuuden tunteista ja rimakauhusta huolimatta keikkatyöhön liittyy paljon odotuksia ja toiveita. Yksi keskeinen toive on mahdollisuus kokea itsensä arvokkaaksi. Työn kautta koetaan mahdollisuutta tulla näkyväksi ja sen myötä selkeämmin osaksi yhteiskuntaa. Työn sosiaalinen ulottuvuus on monelle keikkatyötä miettivälle osatyökykyiselle merkittävä asia.

Keikkatyön kautta on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja toivottavasti sujahtaa osaksi työyhteisöä. Keikkatyö voi tarjota merkittäviä onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden varmistua omasta osaamisesta ja kyvyistä. Unohtaa ei pidä myöskään työstä saatavan palkan merkitystä keikkatyön motivaattorina.

Kehittämistyöpajan osallistujat viihtyivät kahvin ja pikkupurtavan äärellä.

Työyhteisöllä on väliä

Keikkatyön tekemisen kannalta työyhteisön ilmapiiri ja kyky ottaa vastaan erilaisia työntekijöitä on keskeinen. Mikäli työpaikalla on yleisesti ymmärrystä siitä, mitä osatyökykyisyys on ja ilmapiiri on hyväksyvä, madaltuu keikkatyöntekijän kynnys jo merkittävästi. Uuden työntekijän perehdytys on yksi tärkeistä keikkatyön aloittamiseen liittyvistä asioita. Perehdytyksen myötä keikkatyön tekijällä on selkeämpi näkemys siitä, mitä työtehtävä pitää sisällään, mitä häneltä odotetaan ja keneltä kysyä tarvittaessa neuvoa.  

Puuttuvan palan kehittämistyöpajan keskusteluissa pohdittiin, että työn ohjauksen saaminen tai mentorin nimeäminen voivat edistää keikkatyöntekijän työskentelyä merkittävästi. Yhtenä vaihtoehtona on myös parityömalli, jossa keikkatyöntekijän parina työtä on tekemässä toinen työntekijä, joka työn ohessa voi kertoa ja näyttää miten tehtävät sujuvat parhaimmalla tavalla.

Puuttuva pala -hankkeessa tartutaan edellä mainittuihin haasteisiin ja etsitään ratkaisuja keikkatyötä estäviin tekijöihin sekä pyritään vahvistamaan jo toimivia ja keikkatyön kannalta hyödyllisiä asioita.  Mikä mielestäsi on se estävä tekijä, joka kaipaisi ensimmäisenä ratkaisua?

Kirjoittaja: Niina Pietilä on koulutukseltaan valtiotieteiden lisensiaatti ja toimii sosiaalialan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä asiantuntijana Puuttuva Pala -hankkeessa.

Kuvat: Minna Kilpeläinen

Jaa tämä artikkeli