Puuttuva pala tarjoaa tukea keikkatyön tekijöille ja tarjoajille
Etelä-Suomen Klubitalot ry:n Itä-Helsingin klubitalolla Myllypurossa on kahvihetki. Ison pöydän ääressä kokoontuvat kaikki klubilaiset, työntekijät, jäsenet ja vieraat. Kahvilan valikoima on itse suunniteltu ja tehty. Jokaisella jäsenellä on oma tehtävänsä kahvilan ylläpidossa.
Osatyökykyisille tarkoitetun Klubitalon jäsenille tuki keikkatyön saamiseksi on tervetullutta. Esimerkiksi ruuanlaitto, siivoustyöt ja rakennustyöt tai vaikkapa kirjaston hyllyjen täyttäminen olisivat kiinnostavia töitä jäsenille. Itä-Helsingin klubitalolla on myös osaaja, jolle kääntämistyökin onnistuisi sopivalla tahdilla. Keikkatyön byrokratia vaatii kuitenkin kovin paljon työtä, johon ei ole vielä parasta mahdollista mallia. Tähän saumaan tulee avuksi Puuttuva pala -hanke. Hanke kehittää Tuetun keikkatyön mallia, josta voi hyötyä kuka tahansa työhön haluava silloin, kun työmarkkinoille on ollut vaikea päästä.
“Jos ei pysty kokopäivätyöhön, Puuttuva pala -hankkeesta olisi paljon hyötyä. Jos olisi sellaista työtä, että siihen on helppo lähteä kun saa tarvittaessa tukea, niin silloin jäsenten työllistyminen paranisi huomattavasti”, sanoo klubitalon jäsen Nadia.
Osatyökykyisten reservi käyttöön
“STM:n selvityksen mukaan Suomessa on 60 000 työhön motivoitunutta osatyökykyistä, jotka oikeanlaisella tuella voisivat työllistyä. Ei puhuta enää jostain pienestä marginaalista”, taustoittaa Itä-Helsingin klubitalon johtaja Tarja Nykänen.
“Osatyökykyisyys koskettaa todella suurta osaa meitä suomalaisia. Me tunnistamme helpommin aktiivisesti työtä hakevat, motivoituneet ihmiset, mutta on jo myös heitä, jotka ovat melkein jo luopuneet siitä ajatuksesta, että työelämä olisi heitä varten. He eivät syystä tai toisesta ole löytäneet toimivaa väylää tai saaneet tarvitsemaansa tukea työllistymiseen, vaikka työkykyä olisikin”, Puuttuva pala -hankkeen ESKOT ry:n projektivastaava Katja Multanen lisää.
“Suomessa monella on liikaa töitä, ja sitten on heitä, joille ei riitä töitä. Osittain kyse on laajojen asiantuntijatehtävien lisääntymisestä ja toisaalta osaamisen vajeesta. Useissa osatyökykyisten työllistymiseen liittyvissä selvityksissä ja keskusteluissa on tullut esille, että kuntouttavasta työtoiminnasta eteneminen avoimille työmarkkinoille ei onnistu”, sanoo hankkeen Metropolian projektipäällikkö Ulla Vehkaperä.
“Välityömarkkinoita tulisi kehittää edelleen. Monenlaista muutosta tarvittaisiin sekä rakenteisiin että asenteisiin, sillä meillä on paljon negatiivisia asenteita esimerkiksi lyhyisiin ja keikkaluonteisiin työsuhteisiin”, Vehkaperä jatkaa.
Byrokratia kapulana rattaissa
Keikkatyön tarjoaminen ja vastaanottaminen törmäävät helposti byrokratiaan. Toisaalta työnantajavelvoitteet ovat raskaita, mutta myös työntekijälle keikkatyö voi aiheuttaa ikäviä yllätyksiä.
“Eläkkeensaajan asumistuki on ensimmäisenä tarkastelun alla. Eläkkeessä on tietyt ansaintarajat, se on toki hyvin selkeää. Mutta jos tekee jatkuvasti vaikka keikan kerran viikossa päivänkin yli puolen vuoden, niin silloin eläkkeensaajan asumistuki joutuu tarkasteluun. On käynyt esimerkiksi jopa niin, että sen jälkeen kun on tehnyt sen puoli vuotta työtä, niin sitten on pitänyt olla se kyseinen kuluva vuosi ja seuraava täysi kalenterivuosi tekemättä töitä. Vasta sen vuoden jälkeen on voinut ottaa työtä jälleen vastaan, jos on halunnut varmistaa sen, että tukeen ei tule muutoksia”, Tarja Nykänen selittää.
Työntekijä voisi olla halukas tekemään työtä pidempäänkin, jos palkkaa saisi niin paljon, ettei asumistuen pieneneminen vähennä käteen jäävää rahasummaa. Jos työnantaja ei kuitenkaan pysty takaamaan työntekijälle säännöllistä työtä, voivat satunnaiset tulot vaikuttaa siten, että rahantuloon tulee viiveitä ja aukkoja. Tukia voi joutua maksamaan takaisin tai tuki onkin joskus paljon pienempi.
Työsuhteisiin liittyvät velvoitteet vaikuttavat puolestaan työnantajan halukkuuteen tarjota työtä.
“Moni on sanonut sitä, että työtä olisi, mutta ei haluta ottaa ketään työsuhteeseen. Työnantaja voi pyörittää työsuhteessa olleen nimeä työnantajavelvoitteissaan vielä pitkän aikaa sen jälkeen, kun se työsuhde on päättynyt, ja se on koettu raskaana. Laskutusperiaate on ikäänkuin porkkana työn tarjoamisessa”, Tarja Nykänen sanoo.
ESKOT ry:ssä on pohdittu sosiaalisen yrityksen perustamista keikkatyön tueksi. Puuttuva pala -hankkeessa asiasta jatketaan keskustelua.
“Selvitämme hankkeen aikana, mitä tuettu keikkatyö edellyttää keikkatyön tarjoajalta, keikkatyöhön haluavalta ja työtehtävältä. Haemme vastauksia siihen, millaista tukea tarvitaan ja millainen rakenne on toimiva. Ja miten keikkatyö tehdään joustavasti ja vastuullisesti”, Ulla Vehkaperä sanoo.
“Mietimme, miten saataisiin keikkatyön tekeminen mahdollisimman helpoksi, että palkanmaksu ja muut työnantajavelvoitteet tulevat hoidettua joustavasti ja oikein. Tavoitteemme on, että se on myös työntekijälle helppoa ja mielekästä. Näin keikasta jää hyvä maku kummallekin”, Katja Multanen sanoo.
Työ tuo terveyttä – ja kustannussäästöjä
Yhteiskunnan kannalta osatyökykyisen palkkaaminen on kustannussäästö. Kun tekijä voi työssä hyvin, vähenevät sairauden aiheuttamat kustannukset huomattavasti. Osallisuuden kokemus luo tunteen eteenpäin menemisestä. Osatyökykyiselle työntekijälle juuri hänelle sopivan työn löytäminen voi kuitenkin olla haasteellista.
“Olin kesällä siivousharjoittelussa, mutta jouduin sairaslomalle”, Nadia kertoo. “Paloin loppuun, vaikka tunteja oli vain n. 12 viikossa. Harjoittelussa minun olisi pitänyt olla hyvin tehokas ja nopealiikkeinen, ja yritinkin parhaani kunnes en enää jaksanut.”
Nadia löysi kuitenkin toisen työpaikan, jossa työn sisältö, määrä ja tahti ovat sopivia.
“Kirkko tarjoaa minulle tarjoilutyötä Pakilan hävikkiruokaravintolassa viisi tuntia viikossa, ja siinä työssä ei tarvitse olla niin tehokas. Saa tehdä omaan tahtiin. Olen tehnyt jo vuoden verran sitä työtä perjantaisin, ja nyt syksyllä tulee myös siivoustyö mukaan kuvioihin”, Nadia iloitsee.
“Keikkatyö parhaimmillaan on merkittävä ja kannustava kokemus keikkatyön tekijälle. Työnantajan näkökulmasta keikkatyöntekijät auttavat ruuhkahuipuissa ja sijaisten tarpeessa. Keikka kerrallaan osatyökykyinen henkilö saa puolestaan kokemusta työelämästä ja omista työelämätaidoistaan”, Ulla Vehkaperä kiteyttää.
Osaamisen pilkkominen auttaa ymmärtämään työn kokonaisuutta
Puuttuva pala -hankkeessa Metropolian opiskelijat käyvät klubitaloilla havainnoimassa työntekijöiden tekemää työtä ja pilkkovat työtehtäviä niihin kuuluvien osaamisten mukaan. Opiskelijat mallintavat myös osaamisten arviointia siten, että sekä tekijä että työnantaja tunnistavat kuhunkin työtehtävään sopivan osaamisen.
“Olisi hyvä voida luoda mahdollisimman realistisia ja konkreettisia mielikuvia tehtävästä työstä jo ennen kuin menee fyysisesti paikan päälle. Kun saadaan työnantajan tehtävät kuvailtua jotenkin etukäteen, niin työntekijä voi henkisesti valmistautua tulevaan työhön ja tietää mitä siellä odotetaan. Se voi sitten ehkä madaltaa kynnystä oikeasti mennä sinne”, Metropolian lehtori Jennie Nyman kertoo.
Puuttuva pala -hanke tarjoaa erilaisia valmennuksia työhön hakeutumisen edistämiseksi.
“Ajattelemme mahdollisimman pieninä palasina näitä tukitoimia ja valmennuksia. Emme aio ottaa käsittelyyn isoja kokonaisuuksia, kuten vaikka vuorovaikutustaidot. Se on niin älyttömän iso kakku. Meillä kaikilla on tietenkin vuorovaikutuksellisia taitoja, ja joku on jossain kohtaa tosi hyvä, mutta sitten saattaa olla joku toinen tilanne mikä on haastava. Silloin ehkä auttaa, kun voimme tarjota ihan yksinkertaisia harjoituksia eri vuorovaikutustilanteista, erilaisia rasteja valmennusradalla”, Katja Multanen visioi.
“Käyn perjantaisin kirkon ravintolassa tarjoilemassa, ja mun tehtäviin kuuluu pöydän kattaminen ja kahvipisteen järjestäminen, tiskaaminen tarvittaessa ja salaattien tekeminen. Me saadaan lahjoituksena kaupoista vihanneksia ja hedelmiä, jolloin täytyy myös osata arvioida, että kelpaavatko ne syötäväksi”, Nadja kuvailee.
Ympäristön ja työtahdin vaikutus
“Kirkon tarjoilutyö on aika rentoa muihin tyypillisiin kahviloihin tai ravintoloihin verrattuna. Pidän siitä niin paljon koska se ei ole yhtä hektistä kuin esimerkiksi Messukeskuksessa, missä olen tehnyt töitä. Se on valtava paikka, jossa on valtavia asiakasvirtoja. Työ siellä oli minulle tosi vaikeaa”, Nadia kertoo.
“Kirkon hävikkiruokaravintolassa tahti on just oikea. Se ei ole liian kiireinen mulle ja mä pystyn hoitamaan sen työn”, Nadia sanoo.
“Tässä tuleekin tosi hienosti esille se ympäristön vaikutus. Että vaikka on samanlainen tehtävä, niin tahti ja toimintakulttuurikin vaikuttaa siihen. Pitääkin huomioida, millaisena koetaan se työ. Ei riitä, että kuvataan pelkästään työtehtävä vaan täytyy huomioida myös, missä ympäristössä se tapahtuu”, Jennie Nyman sanoo.
“Ja sitten on hyvä katsoa, miten jokaisen omat lähtökohdat huomioidaan työpaikalla. Miten toiset työntekijät ja esimies osaavat huomioida sen, missä tahdissa mennään, miten voi sovittaa eri tahteja yhteen ja ottaa sen erilaisuuden huomioon. Itse kullakin meillä on erilaisia päiviä, joten kaikille olisi hyvä jos toimintakulttuuri sallisi, että joustetaan ja vaihdellaan työn tekemisen tapoja”, Katja Multanen sanoo.
Klubitalolla yhteisö on tukena
Yhteisöllisyys ja tasavertaisuus ovat käytännössä toteutuvia arvoja klubitaloilla. Toimintakulttuuri on sellainen, mistä muukin työelämä voisi ottaa oppia.
“Kaikki meidän työt tehdään porukalla, ja kaikki tekevät kaikkea. Yksi tärkeä työelämätaito mikä täällä on automaattisesti läsnä, on se, että me opastamme toiselle työntekoa. Perehdyttäminen ja toisen tukeminen ja kouluttaminen kuhunkin työtehtävään, riippumatta siitä onko uusi tulija työntekijän tai jäsenen roolissa tai harjoittelijan tai vierailijan roolissa, on meidän kaikessa toiminnassa sisällä”, Katja Multanen sanoo.
“Se on hirveän voimaannuttavaa. Kun meille tulee vaikka opiskelijoita, niin he ovat meidän mukana tekemässä töitä. Jäsen on yleensä siinä opiskelijan työparina. Sillä jäsenhän siinä on sen asian asiantuntija. Meidän jäsenet ovatkin sanoneet, että he kokevat oman työnsä arvostusta, kun voivat olla opettamassa opiskelijaa, joka opiskelee tätä alaa. Ne ovat olleet tosi hienoja hetkiä”, Tarja Nykänen iloitsee.
“Muualla se työkulttuuri saattaa olla hyvin erityyppinen, eikä tasavertainen toiminta ole niin sanottua. Silloin tietysti tämä ympäristö tukee ihan eri tavalla työn tekemistä ja toimintaa”, Jennie Nyman sanoo.
“Tässä hankkeessa me haluammekin tukea myös muita kuin pelkästään klubitalojen jäseniä. Olemme pilottiorganisaationa mukana kehittämässä tätä tuetun keikkatyön mallia, mutta mallin on tarkoitus olla sitten kenen tahansa työntekijän ja työnantajan saavutettavissa ja käytettävissä,. Haluamme tuoda tätä tasavertaisuuden ja yhdessä tekemisen kulttuuria oikeasti koko työmarkkinalle. Se on toimiva tapa parantaa työssäjaksamista ja sitä kautta tulosta. Lisäksi uskomme, että työpaikan monimuotoisuus ja tasa-arvo ovat tulevaisuudessa yhä enemmän rekrytointivaltti, jolla työnantaja saa parhaat tekijät sitoutumaan”, Katja Multanen suunnittelee.
TEKSTI JA KUVAT: Minna Kilpeläinen