Puuttuva pala -hankkeen järjestämä ”Kohti keikkaa työryhmä” Lahden Klubitalolla keväällä 2020

posted in: Blogi | 0

Tämä on ”pieni juttu”, mutta osittain kriittinenkin, erään osallistuneen jäsenen näkökulmasta. Vielä ”pienempi juttu” löytyy Lahden Klubitalon lehdestä 3/2020.

Tänä keväänä saimme osallistua Lahden Klubitalolla Kohti keikkaa työryhmään. Kohderyhmänä oli Klubitalon jäsenet, joilla oli pieni kutina ryhtyä tekemään keikkatyötä. Halukkaita löytyi ainakin kuusi jäsentä. Yksi meistä ei kuitenkaan päässyt enää toiselle kerralle. Projektityöntekijä Heidi Kokkonen (kokemusasiantuntijakin) kävi esittelemässä ryhmää jo aiemmin keväällä. Sovimme alun perin päiviksi 2., 6. ja 17.3. kolme tuntia kerrallaan, mutta viimeinen kerta siirrettiin aluksi 19.3. pidettäväksi ja sen jälkeen se peruttiin kokonaan. Sääli, sillä läpikäytävää materiaalia olisi ollut hyvinkin kolmeksi kerraksi. Ainakin viimeiselle kerralle suunniteltu minuutin mittainen itsensä myyvä ”hissipuhe” jäi pitämättä.

Kun ensimmäisen kerran aluksi näin ryhmähuoneemme pöydällä kymmeniä lappuja, hyökkäsin heti sisälle, koska arvelin, että saamme valita lapuista jotakin itselle sopivaa. Alkujännittäminen katosi saman tien, sillä lappujen avulla on matala kynnys aloittaa kommunikointi muiden ryhmäläisten kanssa ja vähän herätellä itseään hieromalla aivonystyröitä. Lapuissa oli ominaisuuksia, kuten herkkä, luova, musikaalinen, rehellinen, ujo tms. Olin jo etukäteen ollut niin innostunut ryhmästä, että olin jo edellisenä päivänä täyttänyt Tuetun keikkatyön malli -esitteen. Olisin halunnut, että sitäkin lappua olisimme käyneet yhdessä läpi. Nyt ryhmässä annoin jo vieruskaverillekin ominaisuuslapun, mutta ehkä se olisi tullut kaikille ajankohtaiseksi myöhemmin.

Iso osuus ryhmässämme niin fyysisesti kuin sielullisestikin oli A3:n kokoinen puu, jonka puolessa välissä oli maanpinta, alhaalla juuret, ylhäällä runko ja latva. Saimme liimailla kuvaan aluksi juuripuolelle sanomalehdistä kuvia ja tekstejä, jotka kuvaisivat vaikka omia vahvuuksia. Olisin toivonut, että kaikki osallistujat olisivat jaksaneet keskittyä tarkemmin ohjeisiin. Aluksi oli siis tarkoitus tehdä vain juuristoon liittyviä tehtäviä. Toisella kerralla liimasimme puuhun maanpinnalle tätä päivää ja latvoihin tulevaisuuden tavoitteita. Askarteleminen oli kivaa näin isosta raavaasta miehestäkin.

Yhtenä tehtävänä oli vuorokausikello. Siihen merkitsimme kokonaisen normivuorokauden kellonaikoineen ja tapahtumineen. Minulle jäi hieman epäselväksi mikä olikaan vuorokausikellon tarkoitus. Tällä kertaa en itse jaksanut keskittyä ohjeisiin. Mutta kivaa oli!

Yksi tehtävä herätti kuitenkin paljon innostusta (ainakin minulle). Kirjoitimme kirjeen itsellemme, jonka saisimme lukea vasta puolen vuoden kuluttua. Kirjeeseen tuli laittaa arvioita, mitkä asiat olisivat ajankohtaisia puolen vuoden päästä itsellä tai ihan mitä tahansa. Kirjeeseen sai laittaa ainakin vielä ominaisuuslappujakin.

Eräs tehtävä oli, että saimme myös valita valokuvan tai kaksi, mitkä kuvaisivat henkilön sen hetkistä mahdollista työssäolotilaansa. Valokuvia valittiin kumpanakin päivänä. Kotitehtäväksi ensimmäisen kerran jälkeen saimme ”Isoin unelmani”- tehtävän, johon kirjoitettiin alareunaan arvot, joihin unelmani perustuu. Välissä oli kyvyt, sitoumukset ja ideat. Ylimmäiseksi tuli isoin unelmani. Itselläni yksi suurista unelmistani on olla tyytyväinen siinä mitä teen. Kotitehtävää ei kuitenkaan juuri käyty läpi toisella kerralla.

Toisella kerralla vuorokausikellon sijaan täytimme etäisyysmittaria. Etäisyysmittari eli kuinka kaukana henkilöstä on eri paikat ja ihmiset. Ympyrän kehän keskipisteenä oli oma koti tai muu keskeinen tukikohta. Tehtävä oli mielenkiintoinen ja hauska. Se auttoi hahmottamaan omaa verkostoa.

Eräs paperi, jonka saimme, oli Tehtävägalleria: ”Asiat, joita sinun tulisi tehdä, jotta tavoitteestasi tulee totta, mutta et ole vielä saanut aikaiseksi. Pyydä tutuilta palautetta. Aseta itsellesi palkintoja, kun välitavoitteita on suoritettu. Viikon inspiraatiolista eli ideoita, joiden avulla saat tekemisen tuntumaan hauskalta.” Tehtävän tekeminen jäi tehtäväksi omalla vapaa-ajallaan. Sinänsä kehittävä tehtävä. Ihmisiltä pyydetään palautetta ja päivämäärä, milloin he voivat kertoa edistymisestäsi.

Saimme myös tunneilla liikuntaa. Meidät komennettiin ylös ja kävelemään, jolloin aluksi ei saisi edes katsoa vastaantulevaa, toiseksi hieman vilkaista ja viimeiseksi sanoa oma nimensä kohdatessa. Tämä harjoitus aktivoi hieman sosiaalisuutta.

Yhdessä paperissa, jonka saimme, oli 40 kykyä, taitoa ja luonteenpiirrettä. Tehtävä oli merkitä rastilla kyvyt ja taidot mitä sinulla jo on sekä ympyrällä ne, joita haluaisit sinulla olevan. 40 ominaisuutta esim. ahkera, rohkea ja määrätietoinen yms. (x tunteellinen).

Pohdintaa:

Materiaalia olisi ollut vaikka toisenkin kurssin pitämiseen, menimme niin vauhdilla eteenpäin. Mutta toisaalta ei ehtinyt pitkästyä ja kun kotitehtäviä ei paljoa käsitelty, niin jokainen sai osallistua ryhmään omien voimavarojensa mukaan. Ryhmän vetäjä oli innostava ja huomasimme, että hän oli itsekin tosi innostunut vetämään juuri meille ja meidän maailmaamme sopivaa ryhmää. Oli harmi, etten päässyt kertomaan hissipuhettani viimeisellä tapaamiskerralla. Olisinko liittänyt siihen toteamukseni, että olisin ollut valmis tekemään lumitöitä myös juhannuksena.

Itselleni tuli itsevarmempi olo ryhmän jälkeen. Koin onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä ryhmän aikana.

Kirjoitti Antti P.

Jaa tämä artikkeli