Varoitus tässä blogissa emme surkuttele poikkeusoloja! Lukeminen omalla vastuulla eteenpäin 😊
Koronakevät. Sen me kaikki tiedämme miten se iski, joten ei siitä sen enempää. Projektityöntekijänä alkoi uusi aikakausi keikkatyömallin rakentamisessa maaliskuun puolessa välissä. Ensimmäisen sohvalla vietetyn työpäivän jälkeen suuntasin Ikeaan ja drive-in kaistalta hain työtuolin matkaani. Seuraavan päivän koulutuksen lomassa kasassa tuolin, ja samalla työpisteeni numero 1 rakentui keittiöön. Tästä keittiön ikkunasta on katseltu milloin lumisadetta, milloin vesisadetta, räntää, aurinkoista sekä jopa myös ukkosta. Kaikki vuodenajat on koettu kolmen kuukauden aikana.
Alussa oli jo selvää, että hankkeen tekeminen ei suinkaan lopu, vaan enemmänkin laajenee ja monipuolistuu. Seuratessamme e-Klubitalojen rakentumista ja ihailessamme me-henkeä teimme taustatyötä: siirsimme sovittuja työpajoja syksyyn ja verkkoon, ehdimme tehdä raportoinnit sekä alkaa kehitellä uutta. Aikaa on vietetty etätyövälineissä kuten Teamsissa aika paljon.
Mutta mahtavaahan se on ollut. Aiemmin, kun viikottainen työaika teki tiukkaa taloilla vierailun kautta, niin nyt kolmen kuukauden aikana olen vieraillut kaikilla taloillamme useamman kerran! Kerrankin matka ei ole rasite! Lisäksi tuntuu, että koko yhteisö on lähempänä, ja päivittäiset livevideot ovat olleet mahtavia! Siis mitä ideanikkareita Klubitalojen porukoista löytyy ja mitä tunteita täällä etätyöpisteillä on koettu. Työpiste 2 muuten rakentui makkariin ja työpiste 3 terassille, joten henkisen matkan lisäksi Klubitalolle matkustin myös työpisteiden välillä. Klubikoira Maisan kanssa olimme saman (sohvalla vietetyn) päivän aikana Imatralla, Lahdessa ja Helsingissä. Huh, me ollaan tehokkaita!
Mitä se projektityöntekijän arki on? (paitsi lounaskuvien postausta). No sosiaalista mediaa paljon. Ainakin kun @puuttuvapalahanke Instagramia selaa, niin sisältöä löytyy. Arkista ahertamista etätyöpisteellä, viestinnän suunnittelua, muistilappuja Live-esiintymisiin, osallisuuspeli opiskelijoiden toimesta, Vapputervehdyksiä, eläinystäviä, arviointityöpajoja… Kaikkea mitä normaalistikin tehtäisiin. Lisäksi olemme tehneet Kykyviisarikyselyjä ja Work Pilots profiileja etäyhteyksin, suunnitelleet hissipuheita (eli oman osaamisen sanoittamista tiiviissä muodossa), on tehty keikkaa netissä (blogikirjoituksia), sometettu ja somettu, ja kaikista tärkeintä: Oltu läsnä ja jäsentemme saatavilla.
Kesä tulee ja toiminta ei suinkaan hiljene. Talot ovat siirtyneet Hybridimalliin, eli etä- ja lähityöskentelyyn. Puuttuva Pala-hankkeessa teemme edelleen etänä, eli pääsen kesälläkin vierailemaan kaikilla taloilla! Kohti keikkaa keskiviikot starttaavat 17.6. alkaen ja ovat 15.7. saakka. Keskiviikkoisin klo 15-17 välillä voit tulla tekemään Kykyviisarin tai suunnittelemaan hissipuhetta. Linkit löytyvät kaikille e-Klubitaloille jaetusta mainoksesta. Tervetuloa jutustelemaan! Paikalla ovat keskiviikkoisin Heidi ja harjoittelijamme Jaana. Keskiviikkona 24.7. pelataan Kuntaliiton osallisuuspeliä Teamsissa, josta tarkemmin seuraavassa. Heidin työpiste muuttuu liikkuvaksi työpisteeksi, joten peliä pelataan mitä erilaisimmissa paikoissa. Keksitkö kaikista uniikeimman paikan missä voit osallisuuspeliin tulla mukaan? 😉
Osallisuuspeli on tärkeä osallisuuden mittari. Kuntaliiton kehittämällä pelillä voidaan pohtia yhdessä osallisuuden muotoja. Peliä pelattiin ensimmäisen kerran opiskelijoiden johdolla Teamsilla ja nyt peli uusitaan. Mukaan saa tulla kuka vain: olitpa jäsen tai työvalmentaja. Osallisuus on meidän kaikkien asia.
Kevät 2020 jää muistoihimme varmasti aina. Omaan työni sain valtavasti uutta puhtia ja opin paljon uusia tietoteknisiä juttuja tämän kevään aikana, ja niistä on hyötyä tulevaisuudessa varmasti. Opinnotkin aikaistuivat, kun ryhmätöiden tekeminen oli helpompaa uusien välineiden kautta. Kokemukset ovat olleet opettavaisia, mutta olen kiitollinen kaikesta. Tätä kirjoittaessani olen suuntaamassa toiseksi viimeiselle koulutuskerralle omassa kokemusasiantuntijakoulutuksessani (olenhan projektityöntekijä/kokemusasiantuntija). Ensi viikolla saamme todistukset, josta toivottavasti saan kuvan. Oman elämän asiat eivät salli viimeiselle kerralle osallistumista, mutta saan hienon muiston ja sen todistuksen. Se on elämää, että kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Koronakevät 2020 opetti meille ehkä hetkessä elämisen taidon, kun kirjaimellisesti huomasimme yhden yön aikana kaiken muuttuneen. Se myös opetti sopeutumiskykyä, ja sitä kuinka hienosti yhteisömme tukee toinen toisiaan, ja miten ihanaa onkaan taas livenä kohdata. Sinnikkyydellä selvisimme kesään asti, ja olemme tuhansia kokemuksia rikkaampana. Osasin arvella tammikuussa kokemusasiantuntijakoulutusta aloittaessani, että millainen matka tuo koulutus tulisi olemaan, mutta en osannut todellakaan miettiä millainen siitä oikeasti tuli. Sen vuoksi ensi viikolla saamani todistus tulee olemaan osoitus siitä, että riittävällä tuella ja omilla vahvuuksilla asioista selviää, jopa poikkeusloissa. Ja sitähän meidän Klubitalot ovat. Poikkeuksellisen ihania!
<3: projektityöntekijä Heidi