Mitkä tekijät estävät osatyökykyistä tekemään keikkatyötä? Entä mitkä asiat puolestaan mahdollistavat sen? Näitä kysymyksiä pohdittiin Puuttuva pala -hankkeen ensimmäisessä kehittämistyöpajassa 25.10.2019. Osanottajajoukossa oli edustajia työntekijöistä, työnantajista, sosiaali- ja terveysalalta, järjestöistä, keikkatyön välittäjistä sekä oppilaitoksesta. Aihetta käsitteleviin ryhmäkeskusteluihin virityttiin kuuntelemalla Sami Komppulan kuvausta Job´D -mallista. Tänä vuonna työelämä-hanke on tarjonnut jo satoja ns. piilotyöpaikkoja tai täysin uusia ideoita maahanmuuttajanuorille.
Jaksaminen, osaaminen ja työyhteisön suhtautuminen mietityttivät
Osatyökykyisen työntekijän näkökulmasta oma vointi on usein se, joka voi estää keikkatyön tekemisen. Kysymykset omasta jaksamisesta ja sen riittämisestä herättävät epävarmuutta. Onnistuuko keikkatyön yhdistäminen omaan arkeen, mitä osaamista työ edellyttää ja mitä työpaikalla odotetaan keikkatyöntekijältä ovat yleisiä kysymyksiä.
Asia, joka montaa keikkatyöstä kiinnostunutta mietityttää, on se, millä tavalla keikkatyöpaikan muut työntekijät häneen suhtautuvat. Onko keikkatyöhön menijän mahdollisuus saapua työhön omana itsenään vai odotetaanko häneltä jo ensimmäisellä kerralla työn täydellistä hallintaa?
Onko työ vaivan väärti?
Yksi keikkatyötä estävä tekijä on epätietoisuus siitä, miten työstä saatu palkka vaikuttaa jo saataviin etuuksiin. Työntekijän tulisi jo ennen työn vastaanottamista ennakoida palkan vaikutuksia esimerkiksi eläkkeeseen ja asumistukeen. Muutoin jälkiseuraamuksena voi olla monimutkainen ja uuvuttava selvittelyprosessi ja mahdollisesti myös taloudelliset vaikeudet.Joskus keikkatyön esteenä voivat olla konkreettiset tekijät kuten työpaikan ja kodin välinen välimatka. Matka voi olla pitkä kilometreissä tai se voi olla hankalien liikenneyhteyksien päässä niin, että muutaman tunnin keikkatyö vaatii monen kulkuvälineen käyttöä, minkä vuoksi matkustamiseen kuluu pidempi aika kuin itse työn tekemiseen.
Työ tekee näkyväksi
Epävarmuuden tunteista ja rimakauhusta huolimatta keikkatyöhön liittyy paljon odotuksia ja toiveita. Yksi keskeinen toive on mahdollisuus kokea itsensä arvokkaaksi. Työn kautta koetaan mahdollisuutta tulla näkyväksi ja sen myötä selkeämmin osaksi yhteiskuntaa. Työn sosiaalinen ulottuvuus on monelle keikkatyötä miettivälle osatyökykyiselle merkittävä asia.
Keikkatyön kautta on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja toivottavasti sujahtaa osaksi työyhteisöä. Keikkatyö voi tarjota merkittäviä onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden varmistua omasta osaamisesta ja kyvyistä. Unohtaa ei pidä myöskään työstä saatavan palkan merkitystä keikkatyön motivaattorina.
Työyhteisöllä on väliä
Keikkatyön tekemisen kannalta työyhteisön ilmapiiri ja kyky ottaa vastaan erilaisia työntekijöitä on keskeinen. Mikäli työpaikalla on yleisesti ymmärrystä siitä, mitä osatyökykyisyys on ja ilmapiiri on hyväksyvä, madaltuu keikkatyöntekijän kynnys jo merkittävästi. Uuden työntekijän perehdytys on yksi tärkeistä keikkatyön aloittamiseen liittyvistä asioita. Perehdytyksen myötä keikkatyön tekijällä on selkeämpi näkemys siitä, mitä työtehtävä pitää sisällään, mitä häneltä odotetaan ja keneltä kysyä tarvittaessa neuvoa.
Puuttuvan palan kehittämistyöpajan keskusteluissa pohdittiin, että työn ohjauksen saaminen tai mentorin nimeäminen voivat edistää keikkatyöntekijän työskentelyä merkittävästi. Yhtenä vaihtoehtona on myös parityömalli, jossa keikkatyöntekijän parina työtä on tekemässä toinen työntekijä, joka työn ohessa voi kertoa ja näyttää miten tehtävät sujuvat parhaimmalla tavalla.
Puuttuva pala -hankkeessa tartutaan edellä mainittuihin haasteisiin ja etsitään ratkaisuja keikkatyötä estäviin tekijöihin sekä pyritään vahvistamaan jo toimivia ja keikkatyön kannalta hyödyllisiä asioita. Mikä mielestäsi on se estävä tekijä, joka kaipaisi ensimmäisenä ratkaisua?
Kirjoittaja: Niina Pietilä on koulutukseltaan valtiotieteiden lisensiaatti ja toimii sosiaalialan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sekä asiantuntijana Puuttuva Pala -hankkeessa.
Kuvat: Minna Kilpeläinen